Ehkä söpö

Aika rientää - viimeinen viikonloppumme Japanissa on jo käsillä.

Tapasin perjantaina labrapäällikkö Kawata-sensein peräti toista kertaa vierailuni aikana. Kuultuaan, että olen jo pian poistumassa, hän ihmetteli, miksi tulin vain kahdeksi päiväksi - eihän hän ole ehtinyt edes nähdä perhettäni. Ehkäpä järjestämme aiheesta videokonferenssin maanantaina.

Kollegani Mokkun oli luvannut järjestää bileet jo labrasta poistuneiden opiskelijoiden jälleennäkemiseksi. Ajatus oli grillailla, mutta sateiseksi muuttunut ilmasto pakotti siirtymään lounastamaan sisätiloihin, Seibun ravintolakerrokseen. Vaikka paikalle pääsivät Florianin lisäksi vain Aoki-san ja Ida-san, ei se laimentanut tapaamisen iloisuutta. Sashimin, tempuran ja unagin jälkeen oli taas kuitenkin aika sanoa sayonara. Haikeaa.

Luulimme tuntevamme jo Ikebukuron hyvin, mutta niin vain Florianilta opimme, että myös aseman itäpuolelta löytyy maahantuotujen viinien erikoiskauppa Yamayan toimipiste. Sieltä saa myös kohtuuhintaan paikallista viskiä, jolla aion Tampereella motivoida nimeltä mainitsematonta tohtoriopiskelijaa entistä parempiin suorituksiin tieteen saralla.

Jos muuten joku ei vielä tiedä, niin Hokkaidolla tislattu Yoichi 20 valittiin vastikään maailman johtavien asiantuntijoiden toimesta universumin parhaaksi single malt -viskiksi. Kun vielä Lost in Translation -elokuvasta tuttu Suntory Hibiki voitti samassa sokkotestissä blended-viskien sarjan, on skotlantilaisten nöyryytys täydellinen.

Kaupungilla kävely voi joskus olla yllättävän raskasta. Sunshine Cityssä emme jaksaneetkaan mennä kahville, vaan juotimme Annan penkillä ja läksimme raahustamaan kohti uloskäyntiä. Yllättävän piristyksen tarjosi eteen osunut kauppa, joka oli ehkä söpö. Siis nimeltänsä. Sama hauska tuotemerkki löytyi myös myynnissä olleista vaatteista. Firman muut liikkeet näkyvät olevan nimiltään keittiö, olohuone ja otan tämän.

Henkilökunnan mielestä ehkä söpö oli pikemminkin Anna, ja pian olikin koko myymälä kuorolausumassa kawaii lastenrattaidemme ympärillä. Jos Annan söpöillä pikku korvilla varustettu nallepuku olisi harmaan sijasta pinkki, pyörtyisivät varmasti kaikki näköetäisyydellä olevat naiset ihastuksesta. Kuinkahan sopeudumme Suomeen, jossa kukaan ei noteeraa pikkuistamme?