Vauhdikas viikko

Tällä viikolla onkin jo tapahtunut paljon.

Minna jätti Annan illaksi minun hoitooni ja kävi paikallisessa kylpylässä. Onsenin vulkaanisissa vesissä keitetty, hieronnalla pehmitetty ja sashimilla täytetty vaimo vaikuttikin oloonsa niin tyytyväiseltä, että minä otin pari japanilaista kaveria labrasta ja seurasin esimerkkiä. Huvittavaa oli, että minulla oli seurueemme ainoa kanta-asiakaskortti, eikä toinen kollegani ollut koskaan edes käynyt kyseisessä paikassa. On se vaan rentouttavaa touhua.

Labrassamme oli koko tämän viikon täydellinen reorganisaatio, jossa suunnilleen kaikki irti lähtevät huonekalut siirtyivät huoneista toisiin ja tutkijat niiden mukana. Työympäristöni oli siis lievästi sanottuna levoton. Käytinkin tilaisuutta hyväkseni ja läksin puoleksi päiväksi yksin kaupungille jättäen kylmäpäisen tietokoneeni kaaoksen keskelle simuloimaan nanofotoniikkaa.

Mitä tekee teknisesti suuntautunut mies päästyään vapaaksi Tokiossa? Menee ensiksi koluamaan yhden Ikebukuron BicCameroista kellarista ullakolle. Kaikenlaista elektroniikkaa sitä maailmassa onkin. Olin taas kerran saituri enkä ostanut kuin yhden neljän gigan muistitikun, vaikkei kahdeksangigainen olisi ollut paljonkaan kalliimpi. Harmikseni en keksinyt myöskään hyvää tekosyytä ostaa minulle täysin tarpeeton mutta ah niin tyylikäs iPod Touch.

Viereisessä peliluolassa kävin rääkkäämässä virtuaali-Corollaa vuoristoteillä. Yritin myös pyrkiytyä jonkun sotakoneen tyylikkääseen 180 asteen näytöllä varustettuun umpinaiseen ohjaamokoppiin, mutta vehje ei hyväksynyt mitään tuntemiani maksuvälineitä.

Uniqlon vaateostokset jäivät tekemättä kun en löytänyt mieleistäni teepaitaa. Kävin sitten lohdutuskeksejä sadan jenin kaupasta ja suuntasin Tokyu Handsiin. Matkan varrelta Sunshine Doorilta oli iso talo muuttunut parkkipaikaksi.

Olen aina halunnut jonkun kauko-ohjattavan kulkuvälineen, mutta ikinä en ole saiturina saanut sellaista hankittua. Enkä saanut nytkään, vaikka löysin supersöpön minihelikopterin. Onneksi vaimoni kävi myöhemmin shoppailemassa ja toi minulle oman pinkin Heli-Q:n. Nyt kun vielä olisi patterit kaukosäätimeen niin pääsisin pöristelemään ilmeisesti maailman pienimmällä kopterilla.

Minnakin on shoppaillut, ja jätti jopa tätä varten Annan kerran RIKEN:in päiväkotiin kolmeksi tunniksi. Parikymppisen näköisten mukavien hoitajatyttöjen mukaan Anna oli leikkinyt tyytyväisenä muiden lasten kanssa, kunnes tuli nälkä ja väsy. Minun pitikin herätellä pieni tihrusilmä päikkäreiltä tullessani häntä hakemaan. Kätevä ja edukas palvelu (25 euroa), joka on tosin syytä varata etukäteen.

Pääsin myös lopultakin bilettämään labralaisten kanssa, kun eräälle kaverille järjestettiin jäähyväisjuhlat. Kaisenzan on ikebukurolaisessa kellarissa sijaitseva ehkä kolmekymmentä henkeä vetävä kalastajan pitämä ravintola. Kalaherkkuja mutustellessani opin esimerkiksi, että herkullinen hamachi muuttuu vanhempana buriksi, ja nuorempana tällä rakkaalla eväkkäällä on jo ollut useampi eri nimi. Lisäksi tietenkin nimet ovat Osakan alueella erilaiset kuin Tokiossa. Selkeää.

Juhlimisen tärkein anti oli tietenkin tutustuminen uusiin labralaisiin ja vanhojen tuttujen kanssa kuulumisten vaihtaminen. Edelleen japanilaisten aivoituksiin pääsee parhaiten sisään oluttuopin äärellä. Paikallisen koulujärjestelmän toimivuudesta kertoo se havainto, että opiskelija N kertoi oppineensa erinomaisen englantinsa Oasista kuuntelemalla, eikä näin ollen koskaan saanut hyviä arvosanoja kielioppikokeissa. Sen sijaan muutamat muut opiskelijat eivät tunnu ymmärtävän tai puhuvan sanaakaan englantia, mutta varmasti ovat koulussa pärjänneet.

Jälkimmäiseen ryhmään kuuluu aiemmin mainitsemani leipuripoika. Ilmeni, että hänen oli valitettu yliopistossa olevan liian hiljainen myös japaniksi, joten hän alkoi kommunikoimaan naispuoleisen pomonsa kanssa leipomalla. Oppi taitonsa internetistä. Esitin hänelle huvikseni toiveen, että olisi kiva saada karjalanpiirakoita (eikä mitään hiivatin piiraita, kuten Wikipedia väittää meidän Pohjois-Karjalassa sanovan). Kyseltyään hieman ja luvattuani lähettää hänelle reseptin hän sanoi tekevänsä niitä maanantaiksi. Odotan jännityksellä lopputulosta!