Miesten ilta

Jokunen viikko takaperin labramme naiset järjestivät itselleen bileet, siis naisten illan. Minnakin toki kutsuttiin, mutta hän oli harmikseen estynyt juuri sinä iltana. No, tiedättehän, miten kaikilla työpaikoilla on joku huviorganisaattori, joka aina jaksaa järkätä hauskaa muille. Meillä se joku on Chiyoda-san. Hänen kanssaan tuli viime viikolla puhetta naisten bileistä ja ennen kuin huomasinkaan, olin luvannut asuntomme Miesten illan tapahtumapaikaksi seuraavan viikon tiistaille.

Koto-Suomessa Äijien kokoontuessa ruokalista koostuu yleensä oluen lisäksi lenkkimakkarasta tai muusta Äijäravinnosta, poikkeuksena edustamani hieman kultivoituneemman maun omaavat Akateemiset Herrasmartat. Japanissa luonnollinen teema on tietenkin sushi, mikäs muu. Yleensä sitä on kaikissa juhlissa tarjolla valmiiksi kaupasta ostettuina asetelmina, mutta tällä kertaa päätimme tehdä sapuskat itse. Yhtään ei aikeita jarruttanut se, ettei kukaan osallistujista tunnustanut osaavansa tehdä sushia.

Tässä vaiheessa skeptinen lukija voi kysyä, miten vaikeaa voi muka olla ostaa kaupasta valmiiksi leikattu kala ja läntätä se riisiklöntin päälle (nigirisushi). Oikeasti jo pelkkä riisin keittämisen opettelu vie vuoden: sen pitää pysyä kasassa soijaan kastettaessa, mutta olla silti suussa mureaa, ja tietysti oikein etikalla, suolalla ja sokerilla maustettua. Näin sanoo virallinen tieto, mutta väitän silti, ettei sushin teko niin vaikeaa oikeasti voi olla, vaan taustalla on sushimestarien halu nostaa omaa arvostustaan.

Niin tai näin, ostimme pohjoisen kuuluisilla riisialueilla kasvanutta eliittiriisiä nimeltään Hitomebore, Rakkautta ensi silmäyksellä. Moneen kertaan pestynä, riisinkeittimellä keitettynä ja sopivasti maustettuna se oli herkullista jo sellaisenaan. Lisäksi pöydästämme löytyi monenlaisia lähikauppamme Ito-Yokadon ilmaiseksi viipaloimia kaloja, katkarapuja, salaattia ja tietysti merilevämattoja. Muutaman nigirisushin tekemällä kädet riisimöykyiksi muutettuamme (vinkki: kastele kädet ensin) palasimme alkuperäiseen suunnitelmaamme tehdä temakisusheja. Sellainen syntyy näin: otetaan käteen (te) merilevä, levitetään siihen vähän riisiä, pistetään päälle vähän tulista wasabitahnaa ja mitä muuta sitten halutaankin, merieläviä tai vihanneksia, ja kääritään (makiageru) suppiloksi. Helppoa, hauskaa, eikä tule sotkua.

Ajanvietteeksi olin varannut pari pientä älypeliä, siis sellaista, jossa pitää irrottaa pari puupalikkaa tai metallilenkkiä toisistaan. Näistä olikin loputtomasti huvia koko illan ajan kun olevinaan älykkäät fyysikot yksi kerrallaan koittivat ratkoa hyvin yksinkertaisia ongelmia erittäin vaihtelevalla menestyksellä. Varsinkin erinomaisen kiero mutta sekunnissa ratkaistavissa oleva mongolialainen kahden palan palapeli aiheutti harmaita hiuksia ajattelun ammattilaisille, ja vielä seuraavana päivänäkin eräs tutkijoista vaati saada nähdä sen uudestaan selvin päin varmistuakseen oikeasti ymmärtäneensä sen salaisuuden.

Muuten ilta kului pelatessa aiemmin kuvaamaani harvinaisen hauskaa nyokki-peliä. Venäläinen ruletti -versiossa häviäjä valitsee sokkona palkintonsa sushilautaselta, jossa viiden tavallisen sushin lisäksi on yksi vähän hövelimmin wasabilla terästetty herkkupala, mutta Äijäversiossa kaikissa susheissa on wasabilataus ja osassa lisäksi nattopapulimaa. Riisin lopulta loputtua sushit muuttuivat yhä omituisemmiksi, kunnes lopulta päällikköni Okamoto-san pääsi syömään itse tekemänsä katkarapu wasabimöykyllä -luomuksen. Wasabi oli sen verran tymäkkää tavaraa, että vielä pari päivää bileiden jälkeen eräs kollega valitti suun olevan kipeä.

Sanomattakin on selvää, että syötävien loputtua palkinnot alkoivat löytyä suomalaistyyliin viinapulloista. Japanilaiset voivat ehkä juoda paljon olutta, mutta terävien suhteen ei heille Äijäpisteitä kerry. Tässä vaiheessa elokuvista palannut vaimonikin tuli näyttämään esimerkkiä irvisteleville keisarin pojille.

Puolen yön paikkeilla oli taas aika viimeisen junan viedä juhlijat toipumaan ennen seuraavaa työpäivää. Hauskaa oli, ja uusiksi varmasti otetaan, varsinkin kun naisetkin ovat uhanneet tehdä omasta juhlastaan perinteen.

Lopuksi vielä muutama sana säästä. On ilmoja pidellyt.

Sadekausi nimittäin pitäisi olla. Viime vuoden tyyliin ei sadetta ole juuri normaalia enempää täällä nähty, vaan paikoin alkavat vesivarat olla jo huolestuttavan vähissä. Pohjoisemmassa sen sijaan vettä on riittänyt tulviksi asti. Lämpötila pysyi pitkään kurissa, mutta tiistaina sitten paukahti rikki Tokion kesäkuun lämpöennätys +36,2 asteen lukemilla. Tänään mukavaa 30 asteen lämpötilaa tasapainotti yli 90% ilmankosteus ja töihin pyöräillessä saikin väistellä kalaparvia.

Pukeutumisen suhteen olen lopultakin päässyt sinuiksi ilmaston kanssa. Aamulla katson lämpömittarista tarvittavan vaatetuksen seuraavalla logiikalla: lämpötilan ylittäessä +25 pistän jalkaan sandaalit ilman sukkia ja +30 asteen jälkeen vaihdan pitkät housut shortseihin. Kuinkas lämmintä siellä Suomessa kesällä olikaan?