Muistoja Japanista

Haastattelin viime vuoden lopussa kaksi kuukautta Japanissa viettäneitä Minnaa ja Tuomasta (ks. Sushirajan Sanomat) heidän tuntemuksistaan ja muistoistaan.

Tuomaksen mukaan Tokio on "mielipuolinen kaupunki, loistopaikka", ja maailman paras biletyspaikka. Kulttuuriltaan omalaatuinen Japani oli paljolti ollut hänen odotustensa mukainen, ikävimpänä yllätyksenä lyhytaikaisen vierailijan ulottumattomissa olevan ulkomaalaiskortin vaatiminen kuntosaleilla ja prepaid-kännykkää ostaessa. Sushilla hän ilmoittaa voivansa mielellään elää lopun elämäänsä, ja sen lisäksi hän toisi Suomeen Japanista myös käytöstavat ja kurin. Japani kaipaisi Suomesta hänen mielestään pitkät lomat ja yleensäkin vapaapäivät.

Tokion julkista liikennettä Tuomas kehuu maailman tehokkaimmaksi ja toimivimmaksi, mutta ihmettelee kaupunkisuunnittelun kaoottisuutta, joka tosin on sopusoinnussa nuorison päättömän ja villin pukeutumistyylin kanssa. Lempipaikakseen hän mainitsee Ikebukuron. Hän suosittelee Japania erityisesti ennakkoluulottomille matkailijoille.

Minnalle Japanista olivat päällimmäiseksi jääneet mieleen ystävälliset ihmiset ja terveellinen ruoka, muuta kamalanhajuisten alapään raikastinlappujen tahattoman ostamisen aiheuttama trauma ei ollut vieläkään jättänyt häntä rauhaan. Hän oli odottanut myös kallista hintatasoa ja kaikkien opaskirjojen kuvailemia irstaita junakopeloijia, mutta turhaan - shoppailu oli Suomea halvempaa, eikä kukaan kopeloinut. Myös paikallinen kylpylä teki vaikutuksen.

Minna kertoi japanilaisten olevan kohteliampia hänen koskaan tapaamiaan ihmisiä, jopa niin, että välillä sai hävetä, kun ei osannut itse vastata kohteliasuuteen riittävän kohteliaasti. Toisaalta ihmiset olivat liiankin muodollisia ja sulkeutuneita, ja saisivat oppia suomalaisilta hiukan rentoutta elämään. Ihmispaljous ei ollut ahdistanut.

Kuten jo mainittua, vähärasvainen ja täyttävä, joskin hieman kevyesti maustettu ruoka oli ollut Minnalle mieleen, vaikka raa'an kalan syöminen ei aivan hänen juttunsa ollutkaan. Ikävä yllätys oli kuitenkin ollut paikallinen tapa tunkea pekonimuruja kaikkiin ruokiin, eikä pähkinättömien annosten saaminen myöskään ollut sujunut ihan helposti. Lähikaupan appelsiini-mandariinijuoman hän julistaa maailman parhaaksi mehuksi.

Rikenin valmiiksi kalustettu asunto saa kiitosta tilavuudestaan, mutta sängyt ja sohva olivat olleet liian kovia, ja viereisestä valtatiestä johtuen pölyä kertyi nopeasti. Kostea, mutta mukavan lämmin syksyilmasto oli muuttanut Minnan hiukset silkkisiksi ja ihon kimmoisaksi.

Suomalaiset voisivat Minnan mielestä ottaa oppia Japanista toisten ihmisten kunnioituksessa ja tietenkin tehokkaassa ja kohteliaassa asiakaspalvelussa. "Hymyilkää enemmän ja pitäkää ulkonäöstänne parempaa huolta. Ei ihme, että miehet hakevat ulkomailta uudet puolisot," opastaa Minna suomalaisnaisia.

Täsmällisellä ja joka paikkaan kulkevalla (paitsi keskiyön jälkeen) julkisella liikenteellä Minna matkusti mieluiten Shinjukuun, jossa näkymä pilvenpiirtäjien huipulta oli "rauhoittavaa ja kaunista." Kaupunki-ilma oli paljon hän odotuksiaan puhtaampaa.

Ongelmia oli aiheutunut lähinnä kielitaidon puutteesta - japanin alkeiskurssi ennen matkaa olisi ollut hyvä idea. Minna suosittelee Tokiota kaikille kaupunkimatkailusta kiinnostuneille. "Japani on matkailijalle uskomaton ja addiktoiva kokemus, jonka muistat kuolemaasi saakka," hän kertoo.