Sakura

Epätavallisen lämmin sää huijasi kirsikankukat avautumaan Tokiossa viikon etuajassa. Aika runollista on se, että terälehtien varistessa maahan vaihtuu Japanissa byrokraattinen kalenterivuosi. Tämän johdosta labrastamme lähti puolentusinaa tuoretta maisteria jäähyväisbileiden saattelemina työmarkkinoille ja samalla juhlittiin kolmen uuden opiskelijan liittymistä joukkoomme iloiseen. Kovasti vaikeaa oli heille englannin puhuminen, mutta alkoholin ja ystävällisen kannustuksen avulla sekin alkoi illan mittaan onnistua.

Komea näky on kirsikan kukinta (sakura) tänäkin vuonna. Niitähän ei edes tarvitse lähteä mihinkään katsomaan kun kampuksemme pääkatuja reunustavat parissä päivässä lehdettömistä rangoista valkoisiksi prinsessaunelmiksi muuttuneet puut. Viiden minuutin työmatkani onkin tämän viikon ajan aika satumainen kokemus.

Sopivasti sakura-aikaan ajoittui myös työn etsintäni tulokseen johtaminen. Teen Simo Frangenit ja lähden Tampereelle, appiukkoni sanoin muutun nanomanselaiseksi. Tutkimusalani pysyy edelleen metallisten nanorakenteiden optiikassa, joka on juuri nyt maailmalla suosittu tutkimuskohde. Uudessa työssäni pystyn hyödyntämään sekä täällä käyttämiäni simulaatiomenetelmiä sekä Joensuussa oppimiani nanovalmistusmenetelmiä. Kun Tamperekin on vielä mukava kaupunki ja sieltä pääsee helposti kaikkialle, vaikuttaa homma kaikin puolin hyvältä.

Tämä tarkoittaa siis sitä, että Sushirajan tarina loppuu apurahani myötä kesäkuun loppuun. Uskomatonta, miten äkkiä kaksi vuotta ja kolme kuukautta voi kulua.