Tokion torni

Kaksi vuotta siihen meni, että tähänkin ihmeeseen saatiin aikaiseksi tutustua. Tiistai ei ollut ehkä se paras valinta, sillä kansallinen vapaapäivä kevätpäiväntasauksen kunniaksi oli ajanut lähes kaikki muut tokiolaiset samaiseen torniin. Ensin jonotettiin lippuja, sitten jonotettiin hissiin, ylhäällä jonotettiin taas uudestaan lippuja ylemmälle katselutasolle, jonka jälkeen taas jonotettiin hissiin. Alaspäin tultaessa ei enää huvittanut jonottaa, joten mentiin portaita pitkin. Sen verran vauhdikkaasti tultiin alas, että puolivälissä matkaa pään ja jalkojen yhteistyö ei enää toiminut ihan kympillä, ainakaan minulla.

Maisemat olivat hienot ja kauas näki, varsinkin kun sattui suhteellisen kirkas päivä. Ylhäältä käsin huomasimme, että olimme onnistuneet näkemään seudun ainoat kukkivat kirsikkapuut jo matkalla asemalta tornille päin.

Maisemien lisäksi ihailimme optista taidetta, kävimme vahamuseossa (jonka vahahahmoista suurin osa ei parhaallakaan mielikuvituksella omannut mitään yhdennäköisyyttä esikuvaansa) ja trikkitemppujen museossa, jossa oli harvinaisen hauskaa.