Sayonara
Pääsimme kuin pääsimmekin eroon ylimääräisistä tavaroistamme. Suurin osa katosi rakennuksemme perheenemännille jo Minnan aulamyyjäisissä, ja loput sitten haihtuivat Rikenin kierrätysmyynnissä. Jäljelle jääneen omaisuuden on mahduttava matkalaukkuihin, sillä pistimme tänään viimeiset postipaketit menemään. Postimiestä jo vähän huvitti käydä neljättä kertaa hakemassa laatikoitamme - lähetin työkirjallisuuteni suoraan labrasta, ja eikös sama heppu tullut ne sieltäkin noutamaan.
Matkalaukkujen noutopalvelukin on tilattu. Yleensä siellä puhutaan sujuvasti englantia, mutta tällä kertaa puhelimeen ei saatukaan kielitaitoista virkailijaa. Ei hätää, Minnahan selviää mistä vaan, ja pian oli asia selvitetty japaniksi vailla ongelman häivää. Gambarimashita! Tosin juhlia kannattaa vasta kun laukut on haettu...
Eilen oli sitten labramme viralliset läksiäsbileet. Samalla tosin juhlittiin erään toisenkin kaverin läksiäisiä, ja kahden uuden tulokkaan saapujaisia. Vähemmän diskreettien uteluiden avulla oli saatu selville lempiruokani olevan sushi, ja merenelävää olikin sitten tarjolla jos jonkinlaista ilmaisen oluttarjoilun kera. Minut ja Minna lahjottiin söpöillä possumukeilla ja possukännykkäkoruilla ja minut vielä erityisesti sushimuisteilla: sushin näköisillä muistitikuilla. Mainiota!
Onnittelukortissa meitä kehuttiin kovasti ja pyydettiin pian tulemaan uudestaan Japaniin. Jostain syystä japanilaiset tuntuvat pitävän meistä aivan erityisesti, ja monesti olemme kuulleet, että ulkomaalaiset usein ovat vähän hankalia ihmisiä, mutta että meillä on kuulemma niin hienot luonteet. Höh. Tippahan sitä linssiin tulee kun tuollaista pitää kuunnella.
Tänään vielä sitten pistäydyin töissä selvittämässä pomolleni, mitä kaikkea ja miten kahdella tietokoneellani voi tehdä, toimitin imurin ja polkupyörät uusille omistajilleen sekä sanoin viimeiset sayonarat kaikille. Monet vakuuttivat ehdottomasti matkustavansa Suomeen ennemmin tai myöhemmin. Koko labra tuli vielä hissille kertomaan, että ikävä tulee, ja sanomaan moi moi selvällä suomen kielellä. Snif.
Kotona onkin sitten pakkailtu ja kannettu ulos roskia ja pesty pyykkiä ja hyvästelty naapureita. Vieläpä eräs labralainen ehti pistäytyä tuomassa kehystetyn ryhmäkuvan eilisistä juhlista läksiäslahjaksi. Illalliseksi nautimme varmuuden vuoksi Sushiroon sushia, 105 jeniä lautanen. Chutoro on nannaa.
Nyt on parempi alkaa taas hommiin ja julkaista juttu, sillä nettimme menee poikki keskiyöllä. Huomenna tapaamme juuri sopivasti labraan pariksi kuukaudeksi saapuvan tunisialaisen ystävämme Fekhran ja siirrymme sitten lentokenttähotelliin. Seuraavat kuulumisemme mahdollisesti Naritasta tai viimeistään Suomesta!
Matkalaukkujen noutopalvelukin on tilattu. Yleensä siellä puhutaan sujuvasti englantia, mutta tällä kertaa puhelimeen ei saatukaan kielitaitoista virkailijaa. Ei hätää, Minnahan selviää mistä vaan, ja pian oli asia selvitetty japaniksi vailla ongelman häivää. Gambarimashita! Tosin juhlia kannattaa vasta kun laukut on haettu...
Eilen oli sitten labramme viralliset läksiäsbileet. Samalla tosin juhlittiin erään toisenkin kaverin läksiäisiä, ja kahden uuden tulokkaan saapujaisia. Vähemmän diskreettien uteluiden avulla oli saatu selville lempiruokani olevan sushi, ja merenelävää olikin sitten tarjolla jos jonkinlaista ilmaisen oluttarjoilun kera. Minut ja Minna lahjottiin söpöillä possumukeilla ja possukännykkäkoruilla ja minut vielä erityisesti sushimuisteilla: sushin näköisillä muistitikuilla. Mainiota!
Onnittelukortissa meitä kehuttiin kovasti ja pyydettiin pian tulemaan uudestaan Japaniin. Jostain syystä japanilaiset tuntuvat pitävän meistä aivan erityisesti, ja monesti olemme kuulleet, että ulkomaalaiset usein ovat vähän hankalia ihmisiä, mutta että meillä on kuulemma niin hienot luonteet. Höh. Tippahan sitä linssiin tulee kun tuollaista pitää kuunnella.
Tänään vielä sitten pistäydyin töissä selvittämässä pomolleni, mitä kaikkea ja miten kahdella tietokoneellani voi tehdä, toimitin imurin ja polkupyörät uusille omistajilleen sekä sanoin viimeiset sayonarat kaikille. Monet vakuuttivat ehdottomasti matkustavansa Suomeen ennemmin tai myöhemmin. Koko labra tuli vielä hissille kertomaan, että ikävä tulee, ja sanomaan moi moi selvällä suomen kielellä. Snif.
Kotona onkin sitten pakkailtu ja kannettu ulos roskia ja pesty pyykkiä ja hyvästelty naapureita. Vieläpä eräs labralainen ehti pistäytyä tuomassa kehystetyn ryhmäkuvan eilisistä juhlista läksiäslahjaksi. Illalliseksi nautimme varmuuden vuoksi Sushiroon sushia, 105 jeniä lautanen. Chutoro on nannaa.
Nyt on parempi alkaa taas hommiin ja julkaista juttu, sillä nettimme menee poikki keskiyöllä. Huomenna tapaamme juuri sopivasti labraan pariksi kuukaudeksi saapuvan tunisialaisen ystävämme Fekhran ja siirrymme sitten lentokenttähotelliin. Seuraavat kuulumisemme mahdollisesti Naritasta tai viimeistään Suomesta!
kirjoittaja: Janne, 9:54 ip.
2 Kommentteja
Täällä teitä odotetaan jo kovasti! Hilmalle on kerrottu, että kohta ne tietokoneruudulla olevat täti ja setä tulevat tänne ihan semmoisina oikeina ihmisinä, joiden syliin pääsee istumaan.
Heihei ja onnea uusiin haasteisiin! Kyllä vähän harmittaa, kun tämä teidän sushipaikka on niitä harvoja blogeja joita olen viitsinyt seurata. Älkää nyt ihmeessä lopettako kirjoittamista. Voin tunnustaa, etten lukenut juttujanne siksi että olitte Japanissa vaan siksi että osaatte molemmat kirjoittaa. Hyviä kolumnisteja on harvassa...
Lähetä kommentti
<< Home