Yukatabile

Tapahtui niinä päivinä, että naisten oli välttämätön pakko saada kekkalehtaa julkisella paikalla perinteisessä japanilaisvaatetuksessa, elikkäs yukatassa. Näitä kimonon puuvillaisia korvikkeita löytää naurettavaan 3000 yenin hintaan esimerkiksi Uniqlosta, joten niiden keräily on halpa harrastus, ja sitä paitsi kiva on naistaan niissä katsella.

Juhlat alkoivat tutusta paikasta, Katariinan ja Teron asunnosta. Ensimmäistä kertaa kuitenkin grillailimme heidän kattoterassillaan neljännen kerroksen mainioista näköaloista nauttien. Miten voi maailman suurimassa kaupungissa olla mahdollista nähdä muuta kuin naapuritalon seinä noin matalalta? Siten että, ihmeellistä kyllä, suurin osa tokiolaisista näyttää asuvan kaksikerroksisissa omakotitaloissa. Teron chilipaprikaviljelmän katveessa grilliherkkuja popsiessamme saimme siis ihailla vuorten taa laskevaa aurinkoa.

Taeko-sanin avustuksella naiset sitten pynttäytyivät sen näköisiksi kuin japanilaisnaiset aina kuvitellaan. Kuulemma apu oli kovasti tarpeen, sillä moisen kylpytakin pukeminen oikein ei ole ollenkaan niin helppoa kuin luulisi.

Ilta huipentui ilotulitukseen läheisessä Inokashira-puistossa. Olin innolla odottanut suurta hanabia, mutta suunnitelmana olikin polttaa porukalla variaatioita teemasta tähtisadetikku. No, hauskaa oli sekin, sillä kaikilla muillakin saman lammen rannalla oli sama ohjelma, ja tikkuja oli montaa veikeää ja eri kokoista sorttia.

Heti tulitteiden loputtua paikalle pyöräili pari puistovartijaa kertomaan, että kaikenlainen tulen kanssa vehtailu on puistossa ehdottomasti kielletty. Ei tuo kuitenkaan paljoa hermostunut, kyseli vaan, pidämmekö Japanista ja toivotti hyvää illan jatkoa.